Pesukoneista ja viherpesu'koneista'

Pesukoneista ja viherpesusta..? Kuulin juuri uutisen, jonka mukaan pesukoneiden energiatehokkuusvaatimuksia on taas tiukennettu. Voi P%sk#! Pyykki täytyy saada pestyksi 20 celsiusasteessa. Näin kuulemma säästämme luontoa. Se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Kodinkoneiden energiasäästössä mennään peppu edellä puuhun. Tämä prosessi on ollut käynnissä muistaakseni siitä asti kun Suomi liittyi EU:hun. 40 vuotta alalla toiminut Isäni sanoi, että kakka (lika/sonta/uloste) ei liukene alle 40 asteessa. +++++ +++++ +++++ Olen itse käytännössä syntynyt kodinkonekorjaamon lattialle. Ensimmäiset lapsuuden muistoni/kokemukseni koostuvat (valokuvista olen nähnyt) leikkimisestä pesukoneen rumpujen sisällä ja ruuvivääntimiin (ts. meisseleihin), pultteihin ja muttereihin tutustumisesta. Olen nähnyt miten pesukoneet ovat muuttuneet yksinkertaisista painavista pienistä päältä täytettävistä kestävistä pesukarhuista suuriin isoikkunaisiin valtaviin valkoisiin monstereihin, joissa on kolme piirikorttia (ohjelmakorttia) ja erilaisia pesuohjelmia (toimintoja) on kymmeniä – siis vilkkuviksi ufoiksi. Vanha pesukarhu, joita silloin tällöin edelleen tulee vastaan, on voinut saavuttaa 30 vuoden iän ja palvella, pienin vioin ja korjauksin, moitteettomasti näihin päiviin saakka. Toki pyykki on pitänyt pesun jälkeen ripustaa kuivumaan päiväksi tai pariksi. Vaan eipä koneen rakentamisen aikoihin vaatteitakaan vaihdettu kolmea kertaa päivässä. ++++ ++++ ++++ Uudet monsterikoneet toki linkoavat parhaimmillaan 1400 kierrosta minuutissa. Tämä altistaa mekaaniselle tärinälle jota nykykomponentit eivät kestä. Pyykki toki kuivuu nopeasti, kun on vielä kuivausrumpukin taloudessa. Koska monsterit käyttävät vettä vähemmän, ne ovat alttiimpia toimintavioille. Jos vettä haluaa säästää, se kannattaisi tehdä teollisuudessa ja valmistusprosesseissa. Sähkön kanssa sama juttu. Toki henkilökohtaiseenkin veden ja sähkön käyttöön tulee kiinnittää huomiota. Nykyaikaisen monsterikoneen (ovh. 300 euroa) keski-ikä on n. 3 vuotta. Sen jälkeen se menee kontissa Afrikkaan, Kiinaan, tai Intiaan jossa joku lapsi sulattaa siitä (jalo) metallit irti. Koneen valmistamiseen tarvittavat kaivanne(kaivosteollisuuden) tuotteet siis päätyvät takaisin alkulähteilleen, ja niin myös ympäristökuormitus. Me nautimme kerman päältä, ostamalla ja kuluttamalla yhä enemmän, lyhytikäisiä tuotteita, ja saasteet dumppaamme kehitysmaihin ( vai Venäjälle?). ++++ ++++ ++++ Elektroniikkatuotteiden terveysvaikutuksista emme tiedä senkään vertaa. Viime aikoina olen kuullut/lukenut, että kontteja avattaessa työntekijät altistuvat jollekin mystiselle suojakaasulle jota elektroniikastakin ’irtoaa’. Se aiheuttaa allergisia reaktioita ja ihoärsytystä. Päänsärkyä ja huimausta on myös todettu. Itse olen viettänyt ison osan elämästäni kaikenlaisten hilavitkuttimien parissa ja niin on isänikin. Viime kesänä isäni sairastui. Hänen ihonsa sairastui. Iho on kaiketi ihmisen suurin yksittäinen elin. Mistä kaikesta voi ihon ärsyyntyminen ja irtoaminen (kuoleminen) johtua, emme tiedä vielä… ++++ ++++ ++++ Sen kuitenkin tiedämme, että koska pesukoneiden ja muunkin kodin elektroniikan elinikä on nykyään niin lyhyt, toisin sanoen kierto nopeaa, on laitteiden korjaaminen muuttunut kannattamattomaksi. Varaosia on turha pitää hyllyssä, koska ne ensinnäkin maksavat todella paljon ja valmistaja muuttaa ’mallistoa’ jatkuvasti, joten varaosien varaston arvo ja määrä kasvaa koko ajan ilman, että on varmuutta siitä pääseekö varaosia todellisuudessa ikinä asentamaan koneisiin. Tämä taasen johtuu siitä, että koneet on valmistettu niin, ettei niitä saa purettua, korjattua, eikä osia pysty vaihtamaan kuumasaumauksen tai muun monimutkaisuuden tähden. Lisäksi jos kone sisältää kolme ohjelmakorttia, niiden yhteinen hinta varaosina on sama kuin kolmen uuden kodinkoneen hinta. Kodinkonekorjaajan elämä on tehty näin todella vaikeaksi. Korjaaja ei enää korjaa vaan tekee tuotevaihtoja. ++++ ++++ ++++ Kuten alussa kerroin, mikään ei estäisi meitä palaamasta menneeseen, jolloin sama pesukone saattoi palvella vuosikausia. Kuluttaja äänestää lompakollaan viime kädessä. Peruuttaessamme ajassa taaksepäin joutuisimme ehkä antamaan jonkin verran periksi energialuokituksissa, mutta kaiken sen valmistamisen, kuljettamisen, kaivosteollisuuteen satsaamisen, uusien mallien valmistamisen ja muun valtavasti luonnonvaroja kuluttamisen sijaan, voisimme valmistaa pesukoneiden volkswageneja (tai jopa Ladoja) , jotka kestäisivät esim. 10 tai jopa 20 vuotta – ja varaosia löytyisi joka ladosta… Silloin luonto todella säästyisi. Nyt teitä kaikkia – myös minua virtsataan silmään, ja se pisu tulee satamaan tasaisesti meidän jokaisen päälle. terv: Toni Hautamäki ++++ http://yle.fi/uutiset/elektroninen_nena_haistaa_myrkkykaasut_jo_satamassa/6952367 ++++ http://fi.wikipedia.org/wiki/Iho ++++ http://www.youtube.com/watch?v=qcyHGcgyOBU ++++ ps. kirjoitin tämän kaiken yhtä pötköä ja se varmasti kirjoituksesta välittyy, siis inho ja viha (tarkempi itsekriittinen analysointi siten puuttuu?!) asioiden idioottimaisuutta kohtaan ja niin on tarkoituskin! Kiitos ja anteeksi!

Aion pitää pääni

Työpaikkakiusaamisesta ja narsismista: mistä tunnet sä ystävän? Hulluksi leimaaminen on nykyään valitettavan yleistä. Vähän ’toisella tavalla’ ajattelevia ja toimivia ihmisiä syrjitään nyky-yhteiskunnissa moninaisin keinoin. Tämän tiedämme jo mielipidekirjoituksia lukemalla. Lisäksi narsismilla ja tehokkuudella, menestymisellä ja nopeilla voitoilla näyttäisi olevan tietynlainen kausaalinen suhde. ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Itse olen tullut kiusatuksi aika monissa eri ympäristöissä. Toki luulen, että tapaukset ovat olleet sellaista evolutiivista biologian perussääntöihin pohjautuvaa nokittelua, heikoin lenkki –selvittelyä. Mikä on kaikkein ikävintä kiusaamisessa ja mielivaltaisessa vallankäytössä, on se, että sen osoittaminen todeksi, kiusatun väärinkohdelluksi tuleminen on vaikea näyttää toten, koska kiusaaja on yleensä ’näkymätön’. Siksi tämä kiusaamis-ilmiö voikin olla olemassa ja menestyä. Hän joka haluaa hallita hajottamalla, ei halua tulla ilmiannetuksi, ja osaakin pysytellä piilossa taitavasti. Sortaja tai alistaja kerran valehdeltuaan pakottaa näin itsensä pitäytymään valitsemallaan polulla, siitä huolimatta että kaikki ympärillä olevat tosiasiat ovatkin ristiriitaisia ns. todellisuuden kanssa. Se aiheuttaa myötäeläjille tukalia tilanteita, jossa todellisuus näyttäytyy vähintäänkin sekavalta, ja näin olemme mielestäni yhteiskunnassa ilmenevien ja ryhmässä toimimista lamaannuttavien mielenterveysongelmien syiden ytimessä. Vaikka en mitään todellista tai tutkimuksiin perustuvaa asiasta tiedäkään, väitän tässä nyt näin, jos vaikka jotain ajatuksia syntyisi, tai keskustelua… ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Kehen voin, tai ketä minun pitäisi uskoa, kun ne kaksi ilmi tullutta ja esillä olevaa maailmaa, jotka ovat asetetut rinnan, eivät täsmää. Tällöin se jolla ei ole kavereita, tukijoita, ymmärtäjiä, leimataan usein tilanteessa hulluksi, tai häiriökäyttäytyjäksi. Esimerkiksi Johanna Korhonen on mielestäni omissa radio-ohjelmissaan silloin tällöin pyrkinyt tuomaan tällaisia ’epäkohtia’ ja tilanteita päivänvaloon. Hän kaiketi tietää aika hyvin mistä puhuu, kun on tullut itsekin työelämässä sorretuksi. ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Hyväksikäyttö ja hyödyn tavoittelu ovat usein syinä siihen miksi sortaja alistaa sorrettua. Ilmainen työvoima on valitettavasti yleisempää maailmassamme, kuin mitä haluaisimme uskoa.(ks. Ykkösaamun kolumnit 31.10.2013, Merja Rehn: Vieraan maan näkymättömät) Kiltit ja sinisilmäiset ihmiset haluavat lähteä ’auttamaan’ sorrettuja, joilla näyttää olevan kohtuuttoman hankalaa, tai ei muita vaihtoehtoja. Oikeastaan koko systeemimme lepää sen varassa, että aina jostain löytyy joku tarpeeksi ’tyhmä?’ ja hyväuskoinen, joka suostuu tulemaan apuun hädän hetkenä – tai vaihtoehtojen puuttuessa, ja näin saattaa päätyä hyväksikäytetyksi. Nyt minä en todellakaan puhu Sini Saarelasta! Vakavaraisten luottamus siihen, että joku siivoaa jäljet minimipalkalla, alkaa toivottavasti tulla tiensä päähän, koska nyt meillä on internet joka pystyy paljastamaan ja laajasti tiedottamaan väärinkäytöksistä. ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Puhun ihmisistä, jotka tekevät likaisen työn. He ehkä pitävät mölyt mahassakaan, niin kauan kuin tuntevat tulevansa arvostetuiksi, tai kenties jopa rakastetuiksi, vaan kun sorrettu ei enää ole hyödyllinen sortajalleen, hänet hylätään kuin kakki kalliolle. Talouskasvu ei näytä olevan mahdollista ilman sortoa ja orjuutusta. Kaksinaismoralismi tulee vastaan turhan usein kaikessa länsimaisessa kulttuurissa, kuin myös käytännön toimintatavoissa. Kolonialismi (tai imperialismi) ei ole hävinnyt minnekään. Mielenterveysongelmien syitä ei haluta otsikoihin? Joka tuntee ihmisen, hän eläimiä rakastaa... ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Sorrettu voi muodostaa uhkan sortajalle, mikäli alkaa penätä oikeuksiaan, tai ilmaista mielipiteitään julkisesti. Se aiheuttaa sortajan maailmaan särön, ja muodostaa joskus ihan todellisen uhkan sortajan pyrkimyksille. Greenpeace ja Gazprom/Shell saavat luvan kelvata tässä esimerkiksi. Sitten voi vielä käydä niinkin, että sorrettu päätyy mielenterveyspalveluiden piiriin, saa diagnoosin – leiman. Siten sortajan uhka on melko tehokkaasti kuoletettu. Hänhän on hullu, älkää uskoko mitä mielenvikainen teille puhuu..!? ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Elämä voi silti voittaa. Helppoja ratkaisuja on tarjolla paljon. Pidemmän tähtäimen suunnitelmia ja pyrkimyksiä on silti alistetussa asemassa olevan vaikea ’visioida’, eli harhaisesti kuvitella. Koiran tai kissan hankkiminen ei ole ratkaisu. Ulkomaille pakeneminen helpottaisi vain hetkeksi. Pian tulisi ikävä rantakoivuja ja uusia perunoita. Uusi seurustelusuhde sisältää muassaan varmasti samat ongelmat, kuin aiemmatkin, joten on käsiteltävä ensin vanhat pois… ’Huorissa’ käyminen ei sovi kaikkien etiikkaan. Päihteiden käyttökään ei sovi kaikille, tuskin kenenkään psyykkeelle. LSD on tosin helpottanut useiden ihmisten oireilua (Docventures: Psyyke-jakso, 30.10.2013 Yle TV 2). Onneksi meillä on alitajuntamme ja untennäkökykymme! Laskuvarjohyppely ei ole kovin ekologista. Silti kannattaa tehdä kaikkensa pysyäkseen hengissä ja järjissään, ihan jo ’lajien’ monimuotoisuudenkin tähden. Vaikka juuri nyt ei huvittaisikaan mikään, niin ehkä vielä jonain päivänä..?! Itse aion tänä syksynä vetää verhot eteen ja soittaa kitaraa, lukea kirjoja, katsoa hyviä televisio-ohjelmia, tutkia Raamattua ja masturboida herkeämättä. Vitsi. Aion pitää pääni ja nukkua paljon, päiväuniakin. ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Sananl.23.html http://yle.fi/radio1/asia/ykkosaamun_kolumni/vieraan_maan_nakymattomat_43063.html Lennon: Imagine http://www.youtube.com/watch?v=XLgYAHHkPFs http://www.youtube.com/watch?v=4uxvwiwY2OU ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Mies-77

What’s going on

What’s going on Olen joutunut oikein todella pohtimaan omaa käyttäytymistäni, ja suhdettani ympärillä oleviin viime aikoina. Minun pitäisi muuttua, jos haluan että minut hyväksytään? Ihmiskunta, ympäristö, tai yhteiskunta muodostaa tiettyjä normeja, ja sitten meidän tulisi käyttäytyä niiden mukaan, jotta homma sujuisi, jottei aiheutuisi konflikteja. Olen sitten pohtinut myös sitä, onko meidän yhteiskuntamme normisto sellainen, jonka hyväksyn, jota haluan noudattaa, ja johon sopivaksi haluan muuttua, kehittyä? On kai aika selvää, että jos en muuta käytöstäni hillitympään suuntaan, vähemmän provokatiiviseksi ja tyynny rauhalliseksi sivustakatsojaksi, en pysty muodostamaan kestäviä ihmis-suhteita. Tätä mieltä oli siis ainakin terapeuttini. Itse taas olen sitä mieltä, että mikäli en tule hyväksytyksi omana itsenäni – olen väärässä seurassa. No, siten olen myös pohtinut tätä vallalla olevaa normistoa ja sitä pitäisikö nousta kapinaan, vai vain tyytyä istuskelemaan tyynesti 'sormi keskellä p#rs#tt% ja nauttia maisemista, kuin junassa jonka kulkusuuntaan ei voi itse vaikuttaa millään tavalla. OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Olen myös pohdiskellut viime päivinä aika tavalla itsensä saastuttamista. Syön jonkin verran karkkia, tällä hetkellä ehkä normaalia enemmän, korvatakseni muita nautintoja, kuten tupakan polttoa, jonka pyrin lopettamaan, sekä seksin nälkää, josta olen nyt paitsiossa, ja josta tupakan polttoni kaiketi johtuu... Hampaat siinä kärsivät, muun ohessa, vaan omatpahan ovat hampaani. Olen joutunut myös pohtimaan autoiluani. Sieneen ei pääse kaupungista kuin autoilemalla jonnekin n. 20 -30 km päähän kaupungin keskustasta. Muuten kyllä liikun pyörällä, vaan jos haluan vielä rämpiä metsässä (ja löytää sieniä) ja päästä kotiin ennen puolta yötä, autolla se on mentävä. Pitäisikö tyytyä käymään vain kaupassa - tai torilla? Linja-autoilua tosin tulisi taas alkaa opettelemaan. Sillä tavallakin kuulemma pääsee kauas. OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Työllistän siis joitain ihmisiä saastuttamalla itseäni ja ympäristöäni. Nyt puhutaan paljon taas talouden kasvusta ja työpaikoista. Mielestäni yhteiskunnan normisto on näissä asioissa vääränlainen. Me emme voi perustella työpaikkoja millä tahansa toiminnalla. Jos toiminta on pahasti turmiollista, yhteiskuntaa tuhoavaa, ympäristöä saastuttavaa ja orjuuttavaa sekä alistavaa, ei sitä voi tukea edes sen varjolla, että niin luodaan työpaikkoja ja kasvatetaan taloutta. Mielestäni tämä on päivän selvää. Me suomalaiset emme voi ottaa siirtolaisia vastaan ajatellen vain, että he tulevat tekemään ne työt jotka meiltä jäävät yli, joita meidän ei huvita tehdä. Samalla kuitenkin ns. white trash –joukkio kasvaa kasvamistaan. Muodostuu myös luokka tai luokkia ihmisiä, jotka eivät suostu ’huonon palkan’ takia tekemään mitään. Tämä taas johtuu siitä, että monien keskituloisten palkat ovat liian hyviä, mikä taas johtuu siitä että monien johtajien palkat ovat kohtuuttomia. Ongelmana on myös se että ne joilla on työtä, on sitä liian paljon. Pitäisi jakaa tasaisemmin! OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Sini Saarela on nyt vankilassa, koska hänen mielestään globaali normisto on vääristynyt ja hän ei halua toimia niin kuin suurin osa meistä muista, tekemättä mitään – tai antamalla rahaa – ostaakseen puhtaan omatunnon. Kansalaistottelemattomuus on vanha termi, vaan hyvin käyttökelpoinen edelleen. En ala sitä tässä nyt selittämään, kääntykäätte wikipedian puoleen, arvon lukijat. Moraali ja etiikka ohjaa toimintaamme. Me tiedämme, noin niin kuin periaatteessa, mikä on oikein ja mikä väärin. Karkin syöntikin on vähän väärin, vaan omatpahan ovat hampaamme. Öljyn poraus on välttämätöntä, jos haluamme ajella autoillamme. Onko autolla ajeleminen väärin? Onko kansalaistottelemattomuus väärin? OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Itse olen kansalaistottelematon siinä mielessä, että en suostu hyväksymään kaikkia yhteiskunnan normeja kyseenalaistamatta niitä, mikäli minusta tuntuu, että jokin onkin pielessä. Tämä seikka on hyvin kimurantti asia esimerkiksi lasten kasvatuksessa ja parisuhteessa. Olemme kuitenkin vastuussa teoistamme viime kädessä omille lapsillemme, ja heidän lapsille. Itse olen elänyt kriittisimmän kasvuvaiheeni kahdeksankymmenluvun puolessa välissä, aikana jolloin kaikkea oli kohtuuttomasti. Sain mitä hyvänsä osasin toivoa, joten maailmankuvani kieroutui jo lähtökohdissa. Lisäksi esim. vanhempieni alkoholin käyttö oli sitä kosteaa sukupolvea sanan varsinaisessa merkityksessä. Elän jo toista lamaa, ja sen seuraamuksia. Vaikka en osaisi tehdä oikein, haluan tehdä kuitenkin toisin kuin vanhempani. Niin ehkä sitten myös lapseni haluaa tehdä (toisin?)– ja hyvä niin. Nyt elämme niukkuuden aikaa. Siihen varmasti parhaiten voisimme valmistautua, tai syventyä lukemalla Ville Lähteen tuoreen kirjan Niukkuudesta, ja antamalla täyden tuen, täysin oikeutetulle, sankarimaiselle kansalaistottelemattomuudelle, Greenpeacelle ja Sini Saarelalle, muun muassa. Toni Hautamäki, kansalaistottelematon kuvataiteen maisteri ja ympäristöhoitaja, Turussa lokakuussa 2013 http://netn.fi/niukkuuden-maailmassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansalaistottelemattomuus http://fi.wikipedia.org/wiki/Koij%C3%A4rvi-liike

Lemmikki – tai sinkkuelämää: maapallon ekologinen kantokyky

Lemmikki – tai sinkkuelämää – ja maapallon ekologinen kantokyky Tämä blogi -kirjoitus on tulosta siitä kun luin Seppo Turusen kirjaa lemmikkielämää. Olen jo jonkin aikaa seurannut häntä mediassa ja luonnonsuojelua tutkivana ihmisenä olen ollut hyvin kiinnostunut hänen argumenteistaan, koskien lemmikkien ekologista jalanjälkeä, sekä lemmikkien määrän lisääntymistä yhteiskunnissamme. Omakohtaisesti voisin todeta tässä, että Turun Port Arthurissa esim. asuu jo lähes yhtä monta koiraa kuin ihmistäkin, jos vähän liioitellaan. Monella nuoremmalla ihmisellä, nuoret usein ovat innokkaita hankkimaan eksoottisia eläimiä (tai pitäisikö sanoa kaikilla) näyttää myös olevan melko hatarat tiedot siitä, mistä ja miten, kenen toimesta käärmeet, hämähäkit, sammakot ja tai kilpikonnat ym. eläimet suomeen päätyvät. Rikollisliigoilla on näissä hommissa, ainakin kirjan mukaan usein osuutta asiaan. En näe syytä epäillä entisen Korkeasaaren eläintarhan johtajan lähteinään käyttämien asioiden todenperäisyyttä. Väite jonka kuulee silloin tällöin, että moni ihminen välittää enemmän lemmikistään kuin muista kanssaihmisistä, on myös tullut tutuksi kylillä ja turuilla, ja omien havaintojen perusteellakin se osoittautuu valitettavan usein paikkaansa pitäväksi. On myös huvittavaa miten monet koirien ulkoiluttajat tuntuvat kaipaavan hyväksyntää lemmikkiharrastukselleen… tämä koko asia on tabu. Siitä ei saa puhua. No, olen tottunut siihen että paska roiskuu lopulta aina omaan silmään, olenhan ammatiltani kuvataiteilija ja muusikko ja harrastan luonnonsuojelua, - huono syväekologi? Silmiin pistävää on myös se kuinka monet yksinelävät ihmiset hankkivat seurakseen lemmikin. Myös monet lapsiperheet hankkivat – usein lasten toiveesta – lemmikkieläimen. Valitettavan usein kuitenkin lemmikki joutuu viettämään päivänsä yksin kotona lukkojen takana kun aikuiset ovat töissä ja lapset koulussa. Nyky-aikainen elämäntapa kärsii jo muutenkin ajanpuutteesta, ja lemmikistä huolta pitäminen on hyvin aikaa vievää – joten laiminlyöntejä tapahtuu, kirjan esittämien tietojen mukaan suomessakin 1/3 koiranomistajista ei kykene hoitamaan lemmikkiään sen edellyttämällä tavalla. Turunen ehdottikin radiohaastattelussa (Yle 1) että kaikille lemmikkiharrastajille pitäisi osoittaa velvoite hankkia ajokortintapaisen lupakirjan kun mielii lemmikin haltijaksi. Ei pöllömpi ajatus. Turusen kirjassa on monta mielenkiintoista tilastoa ja taulukkoa. Yhdysvalloissa on esim. varovaisten arvioiden mukaan n. 77, 5 miljoonaa koiraa. Villiintyneiden, vapaana juoksevien koirien arviot ovat vielä ’varovaisempia’, mutta kirjassa arvioidaan esim. että Moskovassa on tällaisia villikoiria n. 30 000 – 35 000. Puhdasrotuiset koirat ovat muuten kaikkein sairaimpia koiraystäviämme. Seka’rotuisuus’ on lajin evoluution kannalta ehdoton välttämättömyys. Tästä esimerkiksi voisi antaa vaikka aikoinaan saarille jumiutuneet ihmispopulaatiot, joiden nuorison oli pakko lähteä keinoin miten hyvänsä muille maille. Nykymuotoiset koiranäyttelyt Turunen tyrmää kirjassaan täysin. Vapaaksi päästettyjen lemmikkieläinten ekologisesta vaikutuksesta kirjassa kerrotaan myös kattavasti. Kissat ovat mitä suurimmalla varmuudella luontoon päästyään kaikkein tuhoisimpia vaikutukseltaan (ihmistä lukuun ottamatta?), koska tarvitsevat välttämättä liharuokaa. Niiden ravinnoksi arvioidaankin pikkunisäkkäät n. 2/3 (se on pöllöiltä pois), ja linnut 1/3. Loppu ravinto koostuu matelijoista ym. Kissat ovat jo aiheuttaneet (tähän mennessä) usealla saarella lintulajien sukupuuttoja. Huom, niitä - sukupuuttoon kuolleita - ei saada koskaan takaisin. Suomen luontoon muita kuulumattomia olioita (kissojen lisäksi) ovat esim. supikoira ja minkki, jotka aiheuttavat myös paljon tuhoa. Ne pitäisi yksinkertaisesti hävittää pois ampumalla tai loukuttamalla. Kirjassa havainnoidaan myös lemmikkieläinten syömän ruoan ekologisia jalanjälkiä. Esimerkkinä saksanpaimenkoiran ruoan valmistamiseen tarvittava maa-ala vuoden ajalta on n. 0,36 hehtaaria. Toyota Land Cruiserin vuodessa aiheuttama kulutus (sis. polttoaineet ja valmistuskustannukset) on n. 0,4 hehtaaria. Tällä esimerkillä en pyri puolustelemaan yksityisautoilua, vaan päinvastoin pyrin luomaan jonkinlaista havaittavaa mittasuhdetta asioiden välille. Kissa kuluttaa vuodessa saman verran kuin Volkswagen Golf. Kirjan lähteiden mukaan niissä 10 maassa, joissa pidetään eniten keskikokoisia koiria, viljelykelpoista maapinta-alaa kuluu lemmikkieläinten ruoan valmistamiseen runsaat 460 000 neliökilometriä, eli Saksan, Itävallan ja Belgian yhteen laskettu pinta-ala. Keskikokoinen koira kuluttaa vuodessa n. 33 kiloa lihaa (pää-asiassa kanaa) ja 95 kiloa viljatuotteita. Seppo Turunen suositteli radiohaastattelussa lemmikkieläimen hankkimista suunnitteleville vaihtoehtoa hankkia itselleen puoliso. Puolison kanssa voi myös lenkkeillä, ’sitä’ voi rapsutella ja halailla, pitää lähellä ja sille voi jutella. Harmiksemme ihmis-puoliso saattaa tietysti vastailla ei-toivottuja, ja puhella silloinkin kuin toivoisimme ’sen’ olevan hiljaa jne... Ehkä juuri siitä syystä lemmikkien määrät ovat kasvussa kun niihin voi kohdistaa vallan käyttöä sujuvammin? Ehkä nyky-ihmisen on myös vaikea myöntää tarvitsevansa muita ihmisiä elääkseen tyydyttävää elämää? Minun ei ole yhtään vaikea sanoa ääneen, että parisuhteen päättymisen jälkeen, nyt sinkkuna oleminen siis, on tosi usein aika ikävää ja raskasta.... Silti en aio hankkia itselleni koiraa tai kissaa korvaamaan epäonnistunutta ihmis-suhdettani. Ekologisesti lemmikkien määrän kasvu on valitettavaa. Lemmikkieläinten ruoan valmistus on aivan yhtä kuluttavaa kuin meidän ihmistenkin. Varsinkin lihan valmistaminen on Maapallon kantokyvyn kannalta jo erittäin tuhoisaa. Ihminen voi tulla toimeen täysin kasvis-ruoalla, vaan kissat ja koirat eivät. Keskikokoisen koiran ekologinen jalanjälki on vuodessa siis lähes yhtä suuri kuin city-maasturin – tai lihaa syövän ihmisen. Sinkkutaloudet lisääntyvät myös. Ihmisten on yhä vaikeampi löytää se oikea puoliso. Pienetkin vastoinkäymiset ja erimielisyydet johtavat nykyään helposti eroon. Uusi vuokraisäntäni kommentoi omaa eroani siten, että minun olisi pitänyt heti ’siittää’ min. neljä lasta ja mennä naimisiin, kun sitten siinä tilanteessa ero ei oikein enää tule kyseeseen… En osaa sanoa tuohon oikein mitään… Elämme monessa mielessä kertakäyttökulttuuria. Sitoutuminen on yhä vaikeampaa, mielipiteisiin, elämänvalintoihin, ihmis-suhteisiin, lemmikkieläinten omistamiseen… koska kaikki on koko ajan muutoksessa, ja ruoho on aina vihreämpää jossain toisaalla. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on saada sinua vielä ja nyt empivää pohdiskelijaa, joka on hankkimassa itselleen koiraa, tai kissaa, (mitä tahansa lemmikkiä) miettimään vielä hetkisen. Lue ensin Turusen kirja!Tarjoaisin itseäni mielelläni kumppaniksi kelle hyvänsä seuraa kaipaavalle, vaan luulenpa että se toivottu kumppani löytyy varmemmin niistä omista ympyröistä. Niin ainakin Bruce Fisherin Jälleenrakennus- kirjassa väitetään. Mikäli jollain on kysymyksiä suhteessa maapallon kantokykyyn, voin suositella lukemaan ainakin esim. James Lovelockin kirjaa Gaijan kosto, tai Antti Salmisen ja Tere Vadénin kirjaa Energia ja kokemus. Hyviä vointeja kaikille! Toni Hautamäki, Turku Åbo. Syväekologi, kuvataitelija, muusikko, ympäristönhoitaja, keramiikkakisälli, suomentaja, lenkkeilijä, luontoharrastaja, auringonpalvoja, merissä uiskentelija, maailman ihanimman pienen pojan isä ym. ym… Lähteet/Linkit: http://www.kiianmaa.com/kauppa/erosta-toipuvalle/bruce-fisher-j%C3%A4lleenrakennus-kun-suhteesi-p%C3%A4%C3%A4ttyy-2009 http://www.greenspot.fi/kustannus/kirjaesittely.html?id=6 http://netn.fi/julkaisu/energia-ja-kokemus http://www.gaudeamus.fi/turunen-lemmikkielamaa/

Päätin aloittaa uuden blogin toisella palvelimella, jotta luettavuus olisi parempi. En tiedä oliko muutos parempaan, kommentoikaa! Kiitos! :) The following link is to my new blog concentrating only to my translations of Arne Naess's texts. Yes, it's only in finnish language. Thank You! :) http://tonihautamaki.wordpress.com/

ARNE NAESS & DAVID ROTHENBERG: ECOLOGY, COMMUNITY AND LIFESTYLE - OUTLINE OF AN ECOSOPHY

Tämä fragmentti ja suomennos on osa suurempaa kirjoituskokoelmaa (ks. otsikko) jota olen työstänyt viimeisen neljän vuoden aikana enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Tämä teksti on Teoksen Ecology, community and lifestyle - Outline of an ecosophy luvusta 7 (ECOSOPHY T: UNITY AND DIVERSITY OF LIFE) kappale 9 ja se löytyy sivuilta 210-212. Lukuiloa! THE FUTURE OF THE DEEP ECOLOGICAL MOVEMENT 9 Syväekologisen liikkeen tulevaisuus Kansainvälinen pitkän tähtäimen ekologinen liike sai alkunsa suurin piirtein samaan aikaan kun Rachel Carsonin Hiljainen Kevät (1962) julkaistiin, yli viisikymmentä vuotta sitten. Vuoteen 1975 mennessä, monia (ympäristönsuojelua käsitteleviä) kirjoja oli julkaistu ja luettu suuren yleisön toimesta. Ekologia, yhteisöt ja elämäntavat –kirjan norjankielinen laitos oli julkaistu viitenä painoksena [Okologi, sammfunn og livsstil (Universitetsforlaget 1976)]. Vallalla oli yleinen, ja julkinenkin huoli ympäristöstämme. Vaan tarkastellaanpa mitä on tapahtunut viimeisen 12 vuoden aikana. Vuonna 1975 oli monessa teollistuneessa maassa vallalla vakaa usko siitä, että muutos henkilökohtaisessa elämäntavassamme on välttämätön. Oli kokonaisuudessaan melko selkeää, mitä ekologisesti vastuullinen elämäntyyli meiltä edellyttäisi: anti -konsumerismia (kulutuskriittisyyttä) ja yleisesti painotusta vähäiseen energiankulutukseen, aktiivista tukea ‘itse tehty on hyvin tehty’ -ajattelulle, polkupyöräilyä, kollektiivista liikkumista (julkinen liikenne), friluftsliv (ulkoilmaelämää) perhesuunnittelua, osallistumista biodynaamiseen maatalouteen, jne, jne… Vaan monien toimien ja asioiden tiimoilta, tappiot olivat silti moninaiset, ja usein masentavia: yhä useammat olivat tulleet pakotetuiksi käyttämään henkilöautoa, liikkumisen muodoista ekologisesti kaikkein vastuuttominta tapaa. Ja sellaiset perustelut tai väittelyt kuin että samalla kun kehotetaan yksityisiä henkilöitä käyttämään mahdollisimman vähän energiaa, samalla valtavia määriä energiaa vaativa teollisuus saa huomattavaa poliittista tukea, ja se on eräs tekijä joka on murentanut yksittäisten ihmisten motivaatiota ympäristönsuojelun osalta. Vuonna 1980 ei ollutkaan enää ‘muodikasta’ olla ’ekologisesti huolissaan’ – tai ympäristöasioista kiinnostunut. Ekologian opiskelu yleisen oppivelvollisuuden alaisuudessa (yleis-sivistyksen osana) lakkasi käytännössä lähes kokonaan. Vielä pahempaa: monista ihmisistä tuntui, että he yhtä kaikki, eivät kyenneet ymmärtämään mistä tässä oli kyse, eivätkä halunneet kuulla lisää ahdistavia ja vaivaannuttavia faktoja. Mitä tulee tapahtumaan seuraavan 12 vuoden aikana ’ekologisen elämäntyylin’ aluepiireissä – valtakunnassa? Eräs positiivinen tekijä on se, että yleinen tietoisuus termien elintaso ja elämänlaatu - välisistä merkityseroista, on lisääntynyt. Toinen asia: on lisääntyvästi alettu hyväksyä, että prosentuaalisesti merkittävä osa kalliiksi tulevista sairauksista, ovat peräisin vahingollisista elintavoista – tai elämäntyylistä. Monet näistä sairauksista katoaisivat kokonaan mikäli eläisimme ekologisesti vastuullisella tavalla. Tästä voimmekin päätellä, että jos kerran yksilölliset elämäntapamme ovat tärkeitä, merkittäviä jopa, ne silloin vaativat yleisiä premissejä, joilla on eettinen ja sosiaalinen luonne. Siitä syystä, kun puhumme ‘ekologisesta elämäntavasta’, on se ennemminkin syvän - kuin matalan ekologisen liikkeen opinkappale tai dogmi. Vuosien 1975 ja 1987 välisenä aikana syväekologinen liike sai näkyvyyttä ja merkittävyyttä, ja myös vahvistui. Vaan voimatekijät, jotka vastustavat syväekologisen liikkeen toimintojen toteutumista, ovat samalla myös vahvistuneet, ja tämä tulevaisuutta tarkasteleva teksti pyrkiikin ottamaan huomioon jatkuvuuden edellytyksiä. Tänään yhden prosentin kasvu kansantuotteessa (BKT) aiheuttaa valtavasti suurempaa tuhoa luonnossa, kuin mitä se sai aikaan 10 tai 20 vuotta sitten, koska on kyseessä yksi prosentti paljon suuremmasta tuotantomäärästä. Ja BKT:n vanha ja sitkeä ekvivalenssius (=jos ja vain jos) Kansallisen Saastuttamisen (Gross National Pollution) kanssa pitää yhä yhtä. Ja pyrkimykset kasvattaa BKT:tä luo joka vuosi yhä valtavampia paineita ekologisille tavoitteille. Joten merkittävä ekologisten olosuhteiden huononeminen (deterioration) saattaa värittää tulevia vuosia, siitä huolimatta että ekologinen tietoisuus syventyisi tai lisääntyisikin. Tilanteen on pahennuttava – huononnuttuva ensin merkittävästi, ennen kuin se voi alkaa parantua. Yleinen asenne poliitikkojen keskuudessa on ollut sellainen, että jos merkittävää väliintuloa, tai häirintää ekosysteemissä ei voida todistaa tapahtuneeksi – tai sen vaikutusta ei voida todistaa haitalliseksi, on oikeutettua jatkaa liiketoimia - niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunut… (business as usual). Vaan huoli esim. happosateista (happamoitumisesta) on kasvanut hitaasti, mutta varmasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Hallitusten väliset varoitukset toisilleen, jotteivät veisi (vientituotteena) happosateita toisilleen, ovat tähän asti olleet melko varovaisia. On oletettavissa, että äänensävyt kovenevat ja tahattomat kärsimykset ja tahattomat ’maahantuojat’, kuten skandinaaviset valtiot, tulevat panostamaan enemmän pysäyttääkseen omat merkittävät päästölähteensä, jotta saavat valituksilleen enemmän painoarvoa. Näkymä on kuitenkin synkkä, erityisesti kun tarkastellaan happosateiden kulkeutumista itä- Euroopasta. Syväekologisen liikkeen kannalta happosateilla on ollut ’positiivinen’ vaikutus siinä, että ihmiset nyt helpommin ymmärtävät, että metsien ja kalavesien suojelu tarkoittaa myös mikro-organismien maailman, maaperän, eli elämän järjestelmien suojelua. Näistä systeemeistä monella ihmisellä ei ollut aiemmin mitään käsitystä, eivätkä he siksi myöskään välittäneet asiasta lainkaan. Paljon laajempia samastumisen ja ihmettelyn variantteja on avautunut – tullut ilmi ja näkyviksi! Jatkuva elämän olosuhteiden huononeminen (deterioration) saattaa voimistaa ja syventää tarvetta pysäyttää happosateiden aiheuttamista jopa siinä määrin, että radikaaleja poliittisia toimenpiteitä aletaan soveltaa päästöjen aiheuttajia kohtaan. Silloin suuria talouden, politiikan ja ideologian rakenteita saattaa vihdoin alkaa avautua ja paljastua. *** *** *** Syväekologinen liike ja sen kannattajat muodostavat vain pienen vähemmistön, joka on aika surkeasti järjestäytynyt verrattuna esimerkiksi vakavaraisiin ja vakiintuneisiin kansalaisjärjestöihin (NGO). He (ja me) olemme (joskus hyvästäkin syystä) haluttomia organisoitumaan suureksi yksiköksi tai joukko-osastoksi. Vaan meillä on paljon opittavaa. Isoilla mielenosoituksilla ja muunlaisella suuren luokan väkivallattomalla suoralla toiminnalla ja tapahtumilla tuntuu olevan merkitystä ja ne toimivat ja saavat aikaan muutosta - silloin kun se mitä me yritämme viestiä, ja kun tapa jolla toimimme, tulee yllätyksenä suurelle yleisölle. Se saa ihmiset pysähtymään ja ajattelemaan hetkeksi – mutta se reaktio – pysähtyminen, on jatkuvasti vaikeampaa saada aikaan, koska ihmisille tulee väkisinkin mielikuva jatkuvasta toistosta. Tulevina vuosina saatamme kokea jopa suurempaa painostusta suoran toiminnan puolesta, sellaista joka kohdistuu tärkeisiin ryhmiin, kuten poliitikkoihin ja ei-ekologisten instituutioiden johtajiin. On muitakin tärkeitä ryhmiä, joita tavoitella: opettajat, asiantuntijat, tiedemiehet, joukkotiedotusvälineiden ekspertit... Massa-viestinnän tutkimustuloksia, ja yhteistyötä joukkotiedotusvälineitä hallitsevien kanssa on käytetty hyväksi eri ympäristönsuojeluryhmissä, esim. Greenpeacen toimesta. 1970 luvun lopussa rauhanliike ja syväekologinen liike tekivät yhteistyötä. Mikään kurjuus tai suuronnettomuus ei kai voisi olla pahempi kuin ydinsota. Tämän hetkinen kilpavarustelu tukee haitallista ’suuri on kaunista’ – trendiä ja se sisällyttää itseensä myös miljoonien nisäkäslajien väärin kohdelluksi tulemisen esim. eläinkokeissa, aseiden, radioaktiivisuuden ja myrkytysten johdosta. Siirryttäessä rikkaista teollisuusmaista köyhempien enemmistöjen alueelle, huomaamme, että samanlainen luonnon systeemien tuhoaminen, jota tapahtui satoja vuosia sitten Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, on nyt käynnissä kaikkialla muualla maailmassa, ja erityisesti Afrikassa. Vaan on havaittavissa myös merkittävä seikka joka erottaa suhteessa edelliseen: Aiemmin alueiden tuhon prosessiin on liittynyt suuri taloudellinen kasvu ja elintason paraneminen, kun taas jälkimmäisessä, Afrikassa on tapahtunut lähinnä päinvastoin. Vaan, jopa potentiaaliset lavean – ja pitkän tähtäimen vastuullisiin ekologisiin toimiin tähtäävät poliittiset toimet loistavat poissaolollaan. Rikkaiden (maiden) apu on elintärkeää, vaan sitä voidaan todella helposti käyttää vääriin tarkoituksiin - ja äärimmäisen huolellinen ja omistautunut yhteistyö globaalisti toimivien instituutioiden välillä pitäisi olla jo toiminnan perusteissa. On tärkeä huomioida, että maailmassa vallalla olevat perinteiset ja kulttuurisidonnaiset uskomukset ja toimintatavat ovat yhdenvertaisia syväekologisen liikkeen normiston kanssa. Syväekologinen vaatimus perustaa suuria alueita vapaaksi inhimilliseltä (ihmis-) kehitykseltä on viime aikoina saavuttanut hyväksyntää. Jo nyt on selvää, että satojen miljoonien vuosien evoluution tulos nisäkkäiden osalta, erityisesti isoja alueita vaativien eläinten osalta loppuu ja päättyy, mikäli niiden tarvitsemia isoja luonnontilaisia alueita ei perusteta ja suojella. Luonnontilaisten alueiden, joita aiemmin pidettiin ’mitättöminä tyhjiöinä’ elintärkeä merkitys ja itseisarvo (intrinsic value) on nyt viimein havaittu. Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta tietoisuuden muutoksesta joka vahvistaa syväekologiaa. Sen täytyy jatkua. Nämä arvailut syväekologisen liikkeen tulevaisuudesta ovat väistämättä toiveiden ja pelkojen värittämiä. Minun toiveeni on, että ne olennot, jotka ovat autuaita omatessaan sellaiset aivot, kuin minkälaiset meillä ihmisillä on, jotka ovat kehittyneet satoja miljoonia vuosia läheisessä suhteessa kaikenlaisen elämänmuodon kanssa, väistämättä päätyvät tukemaan elämäntapaa, joka ei ole suotuisa yksistään tälle lajille, vaan suotuisa koko ekosfäärille, sen kaikessa monimuotoisuudessaan ja monimutkaisuudessaan, sekä lajikirjossaan. Tämän uniikkiudessaan autuaan ekosfäärin osasten - sinun ja minun, meidän ei saa muuttua oman itsemme iankaikkisiksi vihollisiksi ja vihamiehiksi. *** Suomentanut: Toni Hautamäki, Turussa kesäkuussa 2013

Kaiken sekoittumisesta

Mitä me tiedämme siitä kun yhteisöt vielä asuivat verrattain kaukana toisistaan ja heimojen tai eliöyhteisöjen välillä tapahtui vain harvoin kohtaamisia. Olisiko ihmislaji enää olemassa ellei ryhmien välillä olisi tapahtunut sekoittumista, lisääntymistä, adaptiota (sopeutumia), eriytymistä ja taas sekoittumista? *** Itse olen useista eri sekoittumisen ilmiöistä jonkin verran huolissani. Kun esimerkiksi työskentelen kuvataiteen ammatissani maalaamalla tauluja, pitää minun hyvin huolellisesti sekoittaa värejä niin etteivät kaikki värit sekoitu keskenään harmaaksi tai ruskeaksi massaksi, josta ei enää saa eri sävyjä eriytetyiksi, palautettua lähtötilanteeseen. Minun on tiedettävä, kun sekoitan, mihin pyrin, ja sen tiedän koska olen kokeillut, ja ennen kaikkea minulle ovat aiemmin kokeilleet kertoneet ’mitä sitten tapahtuu’ -seurauksista. *** Samoin kun teen ruokaa niin vältän eri ruoka-aineiden sekoittamista, tai tarjoilemista yhtenä mössönä, koska mielestäni lautanen (ja siinä tarjolla oleva ruoka) näyttää herkullisemmalta, kun tiedän missä mikäkin sijaitsee. Näin voin säädellä maut suuhuni haluamallani tavalla. Tämä on toki makuasia josta ei voi kiistellä... :) *** Olen myös jonkin verran huolissani maassamme tällä hetkellä meneillään olevasta kaivosteollisuus’buumista’, jossa sellaiset aineet jotka ovat eriytyneet miljoonien vuosien ajan ja löytäneet paikkansa maan sisuksissa, nyt kaivetaan esiin ja melko huolimattomasti päästetään ’ns. ylijäämä’ takaisin luontoon sen enempää murehtimatta mitkä ovat seuraukset. Saati että joskus siivottaisiin omat jäljet pois lähtiessään, niin kuin ympäristöluvassa on sovittu. *** Miksi oikeastaan eri lajit tai aineet eriytyvät ja sopeutuvat. Miksi kaikki maailmassa ei olekaan yhtä ja samaa ainetta? Miksi ihminen ei osaa hallita ja imitoida tuota sekoittamista, ja kun ei kerran osaa, niin pitäisikö olla puuttumatta luonnossa tapahtuvaan ’sekoittumiseen’?! *** Kaiketi sekoittumista, entropiaa tapahtuu siitä syystä että jokin vain menestyy paremmin jossain toisaalla, kuin mitä jokin muu sitten jossain muualla…?! Ihminen tai ’tiede’ ei aina tiedä miten ja miksi, vaikka usein niin luullaankin. Voidaanko (kysyn sinulta, Esko Valtaoja) ottaa se riski että kokeillaan niin kauan kunnes tiedetään kannattiko? Lisäksi olemme olleet onnekkaita, itse asiassa meillä on ollut moukan tuuri, että kaikki maapallolla on juuri niin kuin on. Samanlaista ’tuuria’ ei ihan lähimain ole mistään löydettävissä. Polttoainetta sinne matkustamiseksi ei tule koskaan olemaan riittävästi… Siksi onkin tärkeää että pidämme huolta siitä (emmekä tuhlaa sitä) mitä meillä on nyt ja täällä, siksi mainitsenkin Eskon vastapeluriksi tässä Arne Naessin, (taas kerran) blogitekstissäni. Dada tai Fluxus, sekä fuusiojazz ovat vielä melko harmittomia tapoja sekoittaa asioita, mutta öljyhiekan tonkiminen ja geenimanipuloitu ruoka (viljely, pölytys, torjunta-aineet...) jo hieman huolestuttavampia kokeilemisen muotoja. *** Vapaaherra Hautamäki, Turussa 19.4.2013 *** tonihautamaki.bandcamp.com *** en.wikipedia.org/wiki/Arne_N%C3%A6ss"> *** en.wikipedia.org/wiki/Esko_Valtaoja">