maanantai 10. lokakuuta 2016

Fiksu Yhteisö

Fiksu Yhteisö Suomi- Kroatia- jalkapallopelin erätauolla (9.10.2016, Tampere, Ratina) käytiin tyypillistä erätauko-keskustelua studiossa. Toimittaja Matti Härkönen, sekä asiantuntijat Juha Malinen ja Petri Pasanen puhuivat jossain määrin asiaakin tauon aikana suorassa lähetyksessä. Tässä pieni lainaus - tai litterointi käydystä keskustelusta. (1:28:00 - 1:29:50) Yle Areena TV 2 (18:30 - 21:10) Juha Malinen: Mehän ollaan niinku fiksu yhteisö täällä pohjoisimmassa kolkassa ja meillä on erittäin hyvä koulutusjärjestelmä. Meidän totanoinii - ihmiset on on hyvin sivistyneitä - käyttäytyvät hyvin ja mä näkisin niinku sen negatiivisenä juttuna - Mä näen myös ongelman valmenuksessa, että meillä tasapäistetään ihmisiä - satsataan siihen että kaikki tapahtuu kollektiivisesti - jos joku on hieman erikoinen ja vähän vahvempi persoona niin saattaa olla että hän saa helposti arvosteluja... Nyt jos ajatellaan - että otetaan huomioon esimerkiksi Zlatan Ibrahimovic - niin ei varmaan ollut se joka oli ensimmäisenä kiittelemässä ruokapöydässä ruuasta ja oli - teki läksynsä parhaiten - ja oli oikeassa jonossa siellä harjoituksissa - vaan jotain vahvaa pitää olla - meidän pitäisi niinku oppia jo pienestä pitäen ymmärtää niitä vahvempia yksilöitä - tukea niitä koska niissä on se voittaja - voittajan sielu - kuten Peetu Pasasessa - tai tuolla Arajuuri, joka on noussut niinku vahvaan, vahvaan rooliin... Petri Pasanen: Niin ehkä hyväksyä se erilaisuus siinä että joku voi olla tosi vahva tai nopea tai taitava - mut erilaisuus on myöskin henkistä - vaan et joku oikeasti haluaa ja...kovasti... JM: Meillä ei ole kykyä ohjata niitä vahvempia yksilöitä joilla on jotain sisällään... Toimittaja: Hyvä, kiitoksia näistä puheenvuoroista..

tiistai 30. elokuuta 2016

Näinä aikoina (Kaikki kukat eivät kukikaan...) Näinä aikoina taiteilijan on hyvin vaikea elää ja tehdä työtään juuri missään, oletan. Itse elän maassa jonne on lotto-voitto syntyä. Tänne tullaan lähes joka paikasta, koska täällä on kaikkea - ja paljon - jokaiselle jotakin!. Se on totta.Ainakin hyväosaisille. Suomi on monenlaisessa vertailussa 'ylivoimainen', muihin maihin verrattuna. *** Taiteilijan työ on hyvin kummallista. Oletuksena on että taiteilija luo, ja sitten kulttuuria suosivat tahot ostavat, nauttivat, lukevat, kuuntelevat, katselevat - taiteilijan tekeleitä. Taiteilija saa elantonsa. Kaikki ovat tyytyväisiä?! *** Joskus kuitenkin käy niin ettei kukaan ole kiinnostunut. Joskus käy niinkin, että vasta taiteilijan kuoltua - yhtäkkiä, kaikki kiinnostuvat juuri kuolleen taiteilijan tekemisistä! Vaan sitä ennen on voinut olla, että ketään ei kiinnostanut. En halua uskoa tähän, mutta, sanotaan että paras taiteilija on kuollut taiteilija. *** Olen (taas) viime päivät pohdiskellut paljon Black Mountain College - nimistä oppilaitosta, joka aikoinaan toimi Amerikoissa - tarkemmin sanottuna Pohjois -Carolinassa lähellä Ashevilleä, vuodesta 1933 - vuoteen 1957. Koulussa sovellettiin filosofi John Deweyn liberaaleja opetusmetodeja. Valitettavasti en ole perehtynyt vielä lainkaan Deweyn tuotantoon, mutta hän tuntuu olevan nyt 'kaikkien huulilla' - joten...? Mutta, koulussa siis opiskelivat tai opettivat muun muassa seuraavat henkilöt: Merce Cunningham, Allan Kaprow, John Cage, Buckminster Fuller, Alma Stone Williams, josef ja Anni Albers, Willem De Kooning, Walter Gropius, Franz Kline, Robert Motherwell, John Chamberlain, Joel Oppenheimer, Robert Rauschenberg, Oli Sihvonen, Kenneth Snelson, Stan VanDerBeek, Cy Twombly, ja Robert De Niro, Sr sekä Arthur Penn ym. ym. *** Haluaisin - tai olisin halunnut niin kovasti olla siellä, tai jossain vastaavassa paikassa. Muistelen yhä lämmöllä Limingan Taidekoulu-vuottani. Ei se tietenkään ollut lähelläkään vastaavaa, mutta - olisi voinut olla. Faustilainen mieli pyrkii aina jonnekin toisaalle. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, sanovat. *** Black Mountain niminen bändi on myös ihan kiva. Kuuntelen sitä tässä samalla. Heidän Black Mountain nimistä levyänsä. *** Tapasin tässä yhden aivan ihastuttavan ihmisen pari päivää sitten. En oikein osaa vieläkään olla ajattelematta häntä. Kiehtova henkilö joka tavalla. Hän tuli toisesta maasta tänne - keskittymään työhönsä ja opintoihinsa - hakemaan rauhaa, tekemään sitä minkä hän kokee tärkeäksi, oletan. *** Itse tulin 7 vuotta sitten tänne Turkuun (takaisin) tekemään juuri samoin. Halusin kauniiseen ympäristöön tekemään työtä josta nautin. Lisäetuina oli että tunsin paikan entuudestaan, minulla oli täällä muutama ystävä - ja kuvittelin löytäväni rakkautta, perheen jopa. *** Turku on sillä lailla oudon oloinen paikka, että täällä on ns. vaikea päästä piireihin. Ovat ns. 'aito-turkulaiset' ja sitten ne muualta tulleet. Kaikki omissa porukoissaan? Toisaalta - täältä on myös vaikeaa löytää piiriä johon kokisi kuuluvansa - joillekin se kai on aina vaikeaa! Sitten sitä vain tyytyy siihen mitä on. Jokin hajanainen ryhmä tuttuja. Aivan erityisiä he ovat tietysti kuitenkin kaikki -jokainen. Muutama erityinen on mielestäni parempi kuin lukematon määrä ei niin tärkeitä. *** Rakkaudessakin joskus joutuu tyytymään siihen mitä on. Itse olen nyt yrittänyt opetella olemaan tyytymättä. Matka on pitkä ja yksinäinen - vaan ehkä lopussa seisoo kiitos. Tai ehkä yksinäinen hautakivi Hahhah! Taiteessakin on tyydyttävä siihen mitä on. Vaikka se olisi - ei mitään. Yksinäisyys ja väärin ymmärretyksi tuleminen. Jotkut näin kokevat, ovat onnellisia osassaan. Hetkellisesti minäkin. *** Ihmiset tulevat joskus suljetuiksi yhteisössään kehän ulkopuolelle. Tahtomattaankin. Näin voi käydä monissa eri konteksteissa. Se on kamalaa - jos niin ei halua tapahtuvan. *** Nykyään(kin) ihminen, jolla ei ole minkäänlaista ammattitaitoa tai pätevyyttä tehdä näin, voi tuomita tai leimata jonkun henkilön esim. mielisairaaksi tai muuten sosiaalisesti kyvyttömäksi - hyvin tuhoisin seurauksin. Ja mikä on tämän ihmisen motivaatio tehdä näin? Valta? Kateus? Joku muu syy? Torjutuksi tuleminen? *** Useinkaan ihminen joka on suljettu ulkopuolelle ei itse tiedä lainkaan miksi näin on. Valitettavasti voin tässä puhua omakohtaisestakin kokemuksesta. Kukaan ei tietenkään myöskään yritä puhua asiasta ns. 'uhrille' - tai kertoa miksi näin on tapahtunut. Niin vain on. Mieleeni tulee taas Werner Herzogin elokuvasta kohtaus Deranged Penguin - jossa siis pingviinien laumasta yksi päättääkin lähteä eri suuntaan - yksin - kohti varmaa kuolemaa. *** Tässä hetkessä tuntuu olevan vain kahdenlaisia asioita. Se on melko poikkeuksellista, kun elämme kuitenkin näin muka-suvaitsevaa aikakautta - jossa kaikki erilaisuus muka -hyväksytään. Meillä on trendikkäitä asioita, joista kaikki puhuvat - ja sitten on asioita, joista juuri kukaan ei puhu. Tabuja. Turhanpäiväisiä mitättömyyksiäkö onkin yli puolet kaikista kulttuurin tekijöistä? Jos olisi joku taho - makutuomari - joka päättää mitä - minkä arvoista - mikäkin on - hänellä on melko paljon valtaa - mutta valitettavasti hyvin tylsä maku. *** Kaikki kukat eivät kukikaan. 'Epäilyttävä aines' on haudattu marginaaliin tehokkaammin kuin koskaan ennen - väittäisin. Moni-äänisyys on tällä hetkellä poissaolevampaa kuin muistan omana elinaikanani koskaan ennen olleen. Kaikkialla kompressoidaan tehokkaasti. On vain se mikä menee filtteristä läpi. Haluaisin räjäyttää paskaksi tuon filtterin. Kunpa vaan löytäisin sen ja se ei olisi elollinen. Olenhan kuitenkin kaiken elämän suojelija. *** Enkä haluaisi räjäyttää mitään pelkästään siksi kun omat tuotokseni eivät ole missään - vaan koska sadat ja tuhannet tärkeät moniarvoisuutta tuottavat hienot taiteilijat on työnnetty syrjään hyväksyttyjen taiteilijoiden tieltä. Meillä on top 5. Ei muuta. Sitä on markkinatalous. Vain viivan alle jäävällä on merkitystä. Slalom! *** epilogi: Törmäsin tässä juuri Erik Eriksoninin (1902-1994) nimeen, Saksalais-Amerikkalaiseen kehitys-psykologiin, joka oli erikoistunut ihmisen psykologiseen kehityksen tutkimiseen ja teki tunnetuksi esim. identiteetti-kriisi - termin. Perusluottamuksesta (aamuhartauden aihe)ovat kirjoittaneet myös Amerikkalainen psykologi Howard Gardner (1943-) ja sveitsiläinen teologi Hans K:ung (1928-). Mielenkiintoista - ehkä siitä enemmän seuraavalla kerralla. ps. taas kannatti kuunnella aamuhartaus (Yle Ykkönen) 07:50 joka aamu :) 30.8.2016 TH (luonto-uskovainen) https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Dewey https://en.wikipedia.org/wiki/Black_Mountain_College https://en.wikipedia.org/wiki/Black_Mountain_(band)

lauantai 30. tammikuuta 2016

Elämän tarkoitus.

Elämän tarkoitus. --- Elämän tarkoitus on varmistaa itselleen päivittäisen seksin saanti. Piste. Loppu-tekstin käytän tämän väitteen puolustelemiseen. ---Jos elämässä muuten on kaikki perusasiat suunnilleen 'kohillaan' niin eikö olisikin luonnollista ja perusteltua - mukavaa että ihminen saisi nauttia seksin - rakkauden (call it what You want) iloista niin usein kun se hänen (ja kumppaninsa) mielestä olisi toivottavaa. Tässä toki olisi toivottavaa että toiveet asian suhteen olsivat yhteneväiset! --- Elämme hyvin stressaavaa aikaa - täällä rikkaassa pohjoisessa. Ilomme ovat triviaaleja. Hedonistiset nautinnot ovat ymmärrettäviä vaan turhan usein perustavat materiaan, rahaan, valtaan ym. tois-sijaisiin asioihin! Kaikkea pyörittää raha, seksi ja valta - näin jostain juuri luin. Siksi toivonkin nyt kovasti että Suomen kansan kaikki rakastavaiset - tai vielä rakkaudettomat, löytäisivät sen oikean rakkauden edes muutamaksi vuodeksi. Sillä Suomi saataisiin todelliseen ja oikeaan - merkittävään nousuun. Kaikki paineet rahan, maineen, omaisuuden kasvattamisen puolesta tulisi poistaa Hallituksen - tai ainakin meidän tavallisten ihmisten toimesta - itsestämme. Talouskasvu (joka merkitsee suurimmalle osalle kansasta orjuutta vastaavaa raadantaa huonolla palkalla ja työsehdoilla) edistää vain harvojen (mutta valittujen!) terveyttä. Hyvä seksi ja (erityisesti) rakkaus edistäisivät huomattavasti useampien hyvinvointia. Mallia voisi ottaa vaikka San Franciscosta 1967. J. Karjalainenkin lauloi "äkkiä kaiken ymmärrän" laulussaan 'on kaikki niin kuin ennenkin'. Siinä tosin vuosi on 69. 69 - did U get it? :) --- Mielestäni seksissä ja rakkaudessa (parissa muussakin asiassa) ei tärkeintä kuitenkaan ole määrä vaan laatu. Nyt kai monet hakevat kokemuksia eri nettisovellusten avulla - minäkin yritin vaan ei tärpännyt - tein jotain väärin (kertokaa mitä - en ymmärrä?!) - vaan yritän olla kuulostamatta katkeralta. --- Rakkaus ja seksi perustuu kaiketi siihen että molemmat hyväksyvät toisensa juuri sellaisina kuin ovat ja haluavat juuri häntä - lähimmäistään - eivätkä ketään muuta - ainakaan juuri sillä (aktin?) hetkellä. Jonkun toisen haluaminen on kai ihan luonnollista sekin toisinaan - kun ruoho on vihreämpää toisella puolella - sanovat. Vaan itse kannatan yksiavioisuutta - pidän selkeydestä. Tosin en ole muun laisissa liitoissa ollut - tietääkseni..?! --- Itse uskon vakaasti että mitä paremmin treenaa saman (samojen ihmisten) kanssa niin sitä paremmin niin sanotusti homma toimii, jos 'homma' perustuu avoimuuteen, rehtiin vuorovaikutukseen, keskusteluun ja molemmin(kaikin)puoliseen avarakatseisuuteen, uuden oppimiseen ja todelliseen toisen kuuntelemiseen. Homma kehittyy ja jalostuu jos niikseen! --- Sikses, En voikaan olla mainitsematta tässä lempi-yhtyettäni Crazy Horsea - Neil Youngin luotto- orkesteria. He ovat soittaneet yhdessä vuodesta (1968?) asti ja ainakin vielä 2013 bändi kuulosti aivan itseltään Kaisaniemenpuistossa Helsingissä. Erityiseltä, aivan omanlaiseltaan - jäljittelemättömältä mutta myös vaaralliselta - viimeisenä se tärkein ominaisuus! --- Tällä hetkellä maailmassa tuntuu olevan älyttömästi turhia jännitteitä ja itse en keksi mitään parempaa keinoa näiden laukaisemiseen kuin rakkauden. All You Need Is Love. Lenkkeilykin voi toimia (sali?) vaan ei se loputtomiin auta. Toisin kuin. Itse en ole vielä lähtenyt maksullisia kokeilemaan. Saati sitten että ulkomailta hakemaan. Alkoholista tulee krapula. Seksi toimii aina. Joku juuri ylisti jossain keskinkertaista seksiä. Ylös keskinkertainen seksi! ---Mutta miten sen oikean voi oikein löytää? Omalta kohdaltani voin sanoa ettei ainakaan internetistä. Olin Okcupidissa vuoden, Tinderissä 6 kk vaan juuri mitään ei tapahtunut tuona aikana. Yksillä treffeillä kävin ja siinä menetin n. 30 euroa pizzaan ja kaljoihin, ja tutustuin pintapuolisesti ihmiseen jota tuskin tapaan enää koskaan. Lisäksi älypuhelimen hankinta oli suhteettoman kallista. Kirjaimellisesti. Rahalliset menetykset eivät ole kummoisia - vaan ajan hukkaahan se oli tavallaan kaikki. Kyllä kasvoistakin voi jo päätellä paljon. Tuntuu usein että juuri he joista olen vähiten kiinnostunut - ovat kiinnostuneita minusta! Miksi näin? En ymmärrä! --- On omituista miten monenlaisia eri välineitä nykyään rakkaudessa tarvitaan! Hajusteita, vaatteita, trimmausta! - status-symboleita, brändejä, salikortti, mitä vielä? Kaikki nuo asiat johtavat meitä mielestäni harhaan - yhä kauemmas itse asiasta - toisistamme. Ne palvelevat oikeastaan vain kapitalismin ikuisesti jauhavia hampaita - rattaita.... --- Olemme biologisia otuksia - hyvin lähellä yhä apinoita (simpansseja, orankeja?), lähisukulaisiamme. Käyttäydymme yhä monissa sosiaalisissa tilanteissa aivan kuin emme olisi lajina kehittyneet päivääkään ajoista jolloin joku esi-isämme ensi kerran huuhtoutui rantaan tsunamin tai muun luonnonvoiman tuuppaamana. Mielestäni on turha puhua mistään tuottavuus -loikista - tai evoluutio-bursteista. Mikään ei todista niiden puolesta tässä eikä missään muussakaan hetkessä. ---Olen täysin vakuuttunut että haju, kuulo ja muut 'väheksytymmät' aistit (parinvalinnassa) näyttelevät myös hyvin keskeistä osaa seuranha(j)ussa. Haju on varmasti tärkein. Itse en muuten ole käyttänyt deodoranttia ainakaan 10 vuoteen eikä kukaan ole toistaiseksi valittanut, koska liikun ja hikoilen riittävästi ja syön 'lähes aina' terveellisesti - en yhtään lihaa. Alkoholia käytän nykyään varsin hillitysti. Käyn vain 2 kertaa viikossa suihkussa. Se riittää helposti! Terveisiä Vuorikadulle! :) Tiede on jo moneen kertaan todistanut että haju (feromonit) on keskeisin tekijä siinä että sopiva pari löytyy - siinä että parin jälkeläinen tulisi olemaan mahdollisimman terve, eli omaamaan parhaan mahdollisen vastustuskyvyn ja saamaan sopivasti erilaisia geenejä molemmilta vanhemmiltaan. Huom, rotuhygieenikot, biologia ja tiede tukee oikeastaan sitä että lisääntyisimme mahdollisimman 'erilaisen' ihmisen kuin omia geenejämme vastaavan kanssa! Tämä lisää mahdollisen jälkeläis(t)en resistanssia eri tauteja vastaan - myös perinnöllisiä sairauksia vastaan käsittääkseni?! Siksi kai jotkut parit eivät saa lapsia vaikka kuinka yrittävät. No, yritys hyvä 10 kuitenkin! Ympäristömyrkyt tekevät toki oman tuhoisan osansa yhtälössä. --- Miksi ja miten siis sopivan 'parittelu'(elämän)kumppanin löytäminen voi olla niin vaikea? Aika kuluu kuulemma myös parisuhteissa ennemminkin netti-sovelluksissa ja itsensä kehittämisessä (töissä - harrastuksissa - lasten hoidossa) - parittelemiseen ei jää aikaa lainkaan! (Isovanhemmat ja kaverit auttakaa nyt hyvänen aika näitä onnettomia!) Ja SE on kuitenkin 'tärkeintä kaikesta'! Mikä ihmisen - elämän tarkoitus on - jollei parittelu. Filosofinen mietiskelykö!? :) --- Internet ja turha tieto (kuten tämäkin tekstkini - joka tosin sisältää hyvin vähän tietoa!) on sotkenut päämme - koko inhimillisen tietoisuuden verkoston. --- "Love and only love can brake it down, hate is everything you think it is!" - Neil Jung! epilogi: olen kirjoittanut n. 150 blogi-kirjoitusta viimeisen 7 vuoden aikana. Julkaistuja on ehkä 30. Tämä johtuu siitä että jollen julkaise sitä (niitä) heti kirjoittamisen jälkeen - se jää kokonaan tekemättä. Siksi tässäkin tekstissä on paljon tarkistamattomia väitteitä (asia) ja kielivirheitä ym ym. vaan sellaista elämä on - virheitä, erehdyksiä ja sattumia täynnä! Hyvää vointia eli kaikkea hyvää! terv: Toni 30.1.2016, St. Martins, Turku, Finland --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- Kirjoitin tossa ohimennen jatko-osan kun jotakin jäi ehkä kuitenkin sanomatta... eli Elämän tarkoitus osa 2 (jatkoa saattaa olla luvassa...?) Nyt kun olen tässä pari yötä nukkunut ja pohdiskellut (valveilla ollessani lähinnä) edellä kirjoittamiani asioita niin tekisi mieleni lisätä vielä että toivottavasti mahdollinen lukija ymmärtää että tämä kirjoitus on kirjoitettu pääosin kieli poskessa - mutta myös todella vakavissaan ja totisesti! --- Mutta kun kerran niin moni on nykyään työttömänä - tai muuten yksinäinen - kaipaa lenkkiseuraa - ym. ym.... ja aikaa olisi terveellisille harrastuksille niin en ymmärrä mikä meitä (sinkkuja) estää? Nykyään kun ei kerran ole mikään pakko asua yhdessä niin eikö voisi kuitenkin nauttia toisen seurasta - muuallakin kuin baareissa?! 10 vuotta sitten tämä oli vielä ihan normaalia- ei pelätty toista ihmistä, mielenterveysongelmia ym. ym. Nykyään mörkö piilee kaikkialla! Sarjamurhaajia meistä on lähes vai miltein joka toinen! --- Onko toiseen ihmiseen tutustuminen (tai luottaminen?) nykyään todella niin vaikeaa? Voiko olla että jos toinen tykkää väärästä tv-sarjasta niin se on sitten jo heti no go - le - go?! --- Itse olen odotellut nyt liki 3 vuotta että jostain tupsahtaisi paikalle se täydellinen. Ei tupsahda. Se luultavasti meni naimisiin jonkun toisen kanssa jo 10 vuotta sitten ja on nyt vaihtanut sukupuolta ja työskentelee Etelä-Afrikassa keinohedelmöityksen parissa - tai jotain. Mielestäni olen terve, hyvinvoiva, suht mukiin menevä heppu, jolla on ihan jees huumorintaju ja vartalo, sekä briljantit aivot! Hyvä mies menee tässä aivan hukkaan 'tyhjäkäynnillä'. On todella sääli että ikävuodet 36,37,38 ovat menneet yksinäisyydessä hapuillen ja turhaa syyllisyyttä potien kun edellinen liitto ei ottanut toimiakseen. Eivät kaikki yksin elävät yli 35 vuotiaat ole toivottomia luusereita. Heillä on saattanut vaan olla tosi paska tuuri kumppanien kanssa! Bad Luck Love. --- Edellinen liitto ei toiminut koska siitä loppui seksi - kuin seinään. Syitä en lähde arvailemaan. Sellainen on toki ymmärrettävää kun synnytyksen jälkeen ja kolmenkympin iässä tulee ihmiselle kaikenlaisia haasteita vastaan, vaan turha katsoa peruutuspeiliin, nyt tuommoisestakin selvittäisiin kokeneempina jo helposti yli ja ohi - eikö vain? Evoluutiobiologiahan selittää että ihastuminen kestää 3 vuotta. Sen jälkeen suhteen ylläpitämiseksi vaaditaan ns. helvetisti töitä. Siihen on nykyään valitettavan harva(lla) valmi(uksia)s . Palkinto pitäisi saada heti, ei kahden vuoden päästä... todella valitettavaa ja surullista - mutta kun sen tietää niin voi toimia toisin - ja hankkia apua - ja sinnitellä huonon vaiheen yli - koska jos tahtoa on niin se kyllä onnistuu! Kadehdin 'niin paljon' sellaisia onnellisia pariskuntia jotka kertovat telkkarissa että ovat olleet yhdessä 40 vuotta! Paljon kovempi juttu kuin joku lätkän maailmanmestaruus. --- Elämä on nyt. Pelkään vanhenemista ja kuolemaa (lähes) joka päivä. Entä jos todella rakastelinkin ihanasti rakastamani naisen kanssa elämäni viimeisen kerran kolme vuotta sitten!? --- Olisin halunnut olla kuin Picasso, maalata elämäni nais(i)-esta kivan kuvan 'joka päivä' ja saada 'paljon lapsia', - ehkä? Kukapa ei? Henkistä väkivaltaa tosin en haluaisi ketään kohtaan harjoittaa. Tämä erotuksena Picassoon. Kauneutta pitäisi olla ihmisen ympärillä koko elämän ajan- muuten katkeroituu! Oliiviöljyä ja kauneutta - lämpimiä tuulia ja meressä uimista - aurinkoa - rakkautta - Mer licht! Tiedän, kokemuksesta. Voisin tähän listata ihmisiä joiden kanssa voisin käydä kahvilla tai elokuvissa - tutustumassa - vaan luulenpa että te tiedätte itsekin keitä olette! Kertokaapa nyt miten tämä voisi tapahtua oikeasti, ettei elämä valuisi hukkaan! --- En minä kovin ronkeli ole - 500 facebook-kaverin joukossakin on ainakin 5 oliota - ('vastakkaisen' sukupuolen edustajaa) joiden kanssa mielelläni rupattelisin tovin jos toisenkin kupposen äärellä. Kavereiden kanssa olen ollut tuopposella viime aikoina monasti - sekin on ihan kivaa - vaan tuskin tyydyttää 'loppuun asti' - niidenkin rupattelujen keskiössä - tai sivulauseissa - on usein kuitenkin se nainen - tai mies (kaiken takana on...) joka puuttuu seurasta! --- Ainut asia jonka varmasti tiedän vielä heikkoudekseni on etten kestä tappioita kovin hyvin. Torjutuksi tuleminen on kurjaa. Vaan nyt siihenkin alkaa riittämään jo toleranssia - ja harjoitus tekee mestarin (maisterin)?! En vain haluaisi saada Auervaaran mainetta. Ne kerrat kun olen tehnyt aloitteen ovat aina päättyneet nolosti. Toisaalta kaikki parisuhteeni ovat alkaneet siten että nainen on lähestynyt minua. Miten voisin olla riittävän rohkea jotta uskaltaisin tehdä itse aloitteen - kun pakkien saaminen on niin kurjaa! ---En ole hyväksikäyttäjä - tietääkseni. Kaikki kai kuitenkin olettavat hyötyvänsä suhteesta jotenkin. Ikäviä kokemuksia ei voi välttää - jos ei halua elää loppua elämäänsä yksin. Ilestä (Kanerva) puhutaan pahaa kaupungilla - vaikka mies vaikuttaa kovin mukavalta... ihmisen kaipuu toisen luo on kai ihan normaali tila - taipumus. Ai eikö ole? --- ps. luin Kanervaa koskevan wikipedia-sivun ja okei - alaikäisille lähetetyt ja yli 100 tekstiviestiä eivät tietenkään ole okei, mutta mies on ilmeisesti katunut julkisesti tekojaan, hankkinut ammattiapua ja tehnyt parannuksen, toivotaan. Ei meistä kukaan ole virheetön. Vai oletko sinä - mennäänkö kahville juttelemaan virheettömyydestäsi! Mulle käy melkein koska vain. Yhteydenottoasi odottaen! Ystävällisin terveisin: Toni ps. olen ihan oikeasti yrittänyt päästä treffeille - vaikka elokuviin jonkun minua tosissaan kiinnostavan henkilön kanssa (enää en voi ryhtyä suhteeseen ajatuksella 'ehkä tämä tästä sitten ajan kanssa vielä muuttuu kiinnostavammaksi - jos ei nyt vielä aivan olekaan se kaikkein kiinnostavin...) mutta nykyään se tuntuu olevan vielä vaikeampaa kuin silloin 2 -kymppisenä. Olen jo vähän vanhempi - en voi pyytää alle 3-kymppistä treffeille kuulostamatta pervolta? Vai voinko? Oman ikäiseni joko tunnen liian hyvin tai he ovat jo varattuja. Netti-treffit eivät osaltani toimineet. En käy usein baareissa - enkä varsinkaan halua aloittaa suhdetta alkoholin avustamana! Siitä minulla on tons of experience already! Olen todella ujo. Ja mikään ei ole kurjempaa kuin aiheuttaa jollekin viattomalle turhia väristyksiä siitä että puhuttelen häntä jos kun henkilö ei ole lainkaan kiinnostunut minusta. En uskalla katsella ketään pitkään kun pelkään että poikaystävä tulee vetämään turpaan. Näin itseasiassa meinasi kerran käydäkin - mistä syystä päädyin näyttämään persettä erääseen Turun suosituimpaan illanviettopaikkaan jonottaville 50 hlölle n. 15 -vuotta sitten. Tarkoitus oli kylläkin näyttää ahteria järjestyksenvalvojille - jotka poistivat MINUT ravintolasta - vaikka olisi pitänyt poistaa tuo nainen - joka halusi aiheuttaa poikaystävässään TIETEN TAHTOEN mustasukkaisuus-raivarit minua hyväksikäyttäen. Noiden traumojen kanssa elän yhä - onnellisena kokemuksistani. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruben_Oskar_Auervaara